Aina ei tarvitse matkailla vaikeasti, kalliisti, kauaksi tai riskejä ottaen itse. Kirjojen tarjoamat seikkailut, tunnemaailmat ja elämykset mahdollistavat aikamatkat, uudet maailmat ja hetket jonkun toisen saappaissa, tai korkokengissä. Tässä postauksessa jaan yhden tekemäni lukumatkan. 

Kursiivilla kirjoitetut pätkät ovat suoria lainauksia Sarah Roycen A Frontier Lady-kirjasta.


Keväällä bongasin nelosluokkalaisen social studies materiaaleista kiinnostavan oloisen kirjan. A Frontier Lady on Sarah Roycen kirjoittama omiin päiväkirjamerkintöihin ja muistoihin perustuva kertomus matkasta Kaliforniaan kultaryntäyksen aikaan, vuonna 1849. Päätin tilata kirjan luettavaksi, koska naisnäkökulma ajan historiasta kiinnosti. 

Sarah Roycen kokemukset päätyivät kirjaksi hänen yliopistossa opettavan poikansa pyytäessä häntä kirjoittamaan kokemuksistaan matkasta Kaliforniaan ja sinne asettumisesta. Julkaistuksi kirjaksi kertomus on kuitenkin päätynyt vasta vuonna 1932. Minusta oli jotenkin mukavaa ajatella Sarah Roycea kirjoittamassa matkapäiväkirjaansa, oman aikansa blogia. Harmillista kyllä, hän ei päässyt näkemään tekstinsä julkaisua. Uskoisin, että hän olisi arvostanut asiaa ja pitänyt sitä hienona saavutuksena. 

Perhe (Sarah, puoliso ja 2-vuotias tytär) lähti matkaan alunpitäen Itärannikolta, asui vuoden verran Iowassa ja matkasi sitten vankkureilla karjan kera halki Yhdysvaltojen useiden kuukausien ajan. Samana vuonna 300 000 ihmistä oli päättänyt lähteä Kaliforniaan kullan tai paremman elämän perään. Tämä joukko sai oman nimenkin, fortyniners, johon viitataan useasti erilaisissa yhteyksissä (vaikkapa perinteinen laulu Clementine ). SR ei kirjoita missään vaiheessa suoraan auki puolisonsa tai perheen motiiveja lähtöön, mutta myöhemmin lukiessa hahmottuu, että puolison tavoitteet Kaliforniassa liittyvät enemmän erilaisten yritysten perustamiseen kuin varsinaiseen kullan etsimiseen. Mikä varmasti saattoi olla varmempi tapa elannon hankkimiseen.

"Had I not made up my mind to encounter many storms? If we were going, let us go, and meet what we were to meet, bravely."

Monia myrskyjä matkan varrelle mahtuikin. Tasankojen ja vuoristojen varsinaiset myrskyt, matkalaisten parissa leviävät kolera-tartunnat, eläinten karkailu, kulkuvälineistön rikkoutuminen, muiden ihmisten aiheuttamat uhkatilanteet, aavikon kuivuus, veden ja ruoan loppuminen, tulvat ynnä muut vastoinkäymiset tuntuivat seuraavan toisiaan matkan edetessä. Kiinnitin huomiota erityisesti Sarahin voimakkaaseen luottamukseen asioiden järjestymisestä ja toisaalta jonkinlaiseen hyväksyntään siitä, että myös huonosti voi käydä ja niin on sitten tarkoitettu. 


Vaarojen ja raskaan matkan teon keskellä kertomuksessa on kauniita pieniä yksityiskohtia, joita on kiva lukea. Lukiessaan saattaa oikein kuvitella Sarahin kirjoittamassa päiväkirjamerkintöjään matkaa tehdessä.  

"From this time for several days we went on, with nothing special to mark our progress, except passing the "Lone Tree", which I made into an event to myself, by straining my eyes to get the first glimpse of it, watching it change from the first dim uncertainty, till it stood distinct in the distance, awaiting our approach; then mentally holding converse with it, as I drew near; questioning how it felt, standing there alla aloin, not one of its kindred within sight? How long it had thus stood? What strange cause had led to its life of isolation?" 

Ehkäpä matkanteko pääasiassa miesseurassa tuntui joskus kovin yksinäiseltä. Juuri tänä keväänä kirjaa lukiessa ei ollut kovinkaan hankala tavoittaa Sarahin ehkä kokemaa tunnetilaa tuota puuta katsellessaan. 

Itsekin kaksi-vuotiaan taaperon äitinä en voi kuin ihailla Sarahin kykyä matkata pitkää matkaa päivästä toiseen lapsen kanssa, joka kyllä kertomuksen mukaan viihtyy mainiosti vankkureissa puuhaten omiaan ollen "happy as a lark". Ehkä fortyninersien lapsilla ei ollut uhmaikää. Välillä toki suuri huoli lapsen selviytymisestä tulee kertomuksesta ilmi. 

Muutamia kertoja huomasin myös hauskoja seikkailijan ja turistin vilahduksia kertomuksessa. Kaiken vaivannäön ja todellisten vaarojen keskellä on osattu myös nauttia matkanteosta ja uusista kokemuksista. Sarah oli halunnut jo pitkään valloittaa Independence Rockin ja onnistuikin kiipeämään sen päälle tytär mukanaan. 

Mielenkiintoista oli myös huomata, miten naisellisena pidetyt tarpeet ja piirteet tulivat esille Sarahin muodostaessa aina uusia koteja milloin minnekin. Minua huvitti myös kuinka hän nautti iltaisin saadessaan sitä nykyisinkin niin tärkeää omaa aikaa. Taitavat monet asiat ihmisten elämässä pysyä hyvin samankaltaisina läpi aikojen. Sarahin oma aika kului lukien, kirjoittaen tai harmonikkaa soittaen. 

"And, where bushes, trees or logs formed partial enclosures, a kitchen or sitting room quite easily suggested itself to a feminine heart, yearning for home."

Sarah Royce vaikuttaa myös olleen nainen, jolle omat arvot ja tavoitteet ovat olleet hyvin selvillä ja niiden muodostaessa vankan pohjan itsetunnolle, on ollut ehkä hieman helpompi luoda perusteet uusille elämäntilanteille nopeassakin tahdissa. Osittain tämä näkyy myös melko kovanakin toisten ihmisten valintojen ja löyhemmän moraalin arvosteluna kirjan loppupuolella.  

Välillä koin myös huonoa omatuntoa omista ajoittaisista itsekkäistä, vaativista ajatuksistani ja erityisesti pienistä asioista valittamisesta, johon aina aika ajoin on niin helppo sortua. Sarahin monet huomiot muistuttavat nöyryyden ja kiitollisuuden tärkeästä olemassaolosta ja niiden muistamisesta. 

"Life can never be very lonely or dull to a mother who sees her children healthful and happy." 

" The conveniences of civilized life, the comforts of home, can not be keenly appreciated, or even fully seen, by those who have never been, for a time, shut out from them."

" As I look back to the months I spent there, it always seems to me that there was then granted to me an extra installment of youth; so unexpectedly rich and fresh were the experiences that came to me during that time. Not that I was rich in worldly goods, nor in surroundings that are ordinarily supposed to make life happy. But there are spiritual treasures; experiences of heart and mind, the joy of having done good to some struggling soul, the gladness of witnessing and sharing victory over evil, the certainty of Guiding Presence, always near; these things bring a delight to the spirit which never comes from mere outward prosperity."

En paljasta kaikkia matkan ja perille saapumisen jännittäviä hetkiä tässä, jos joku vaikka innostuu kirjan itsekin lukemaan. Itseäni mietitytti aluksi, kuinka pysyn yli sata vuotta vanhan tekstin imussa. Tämän kirjan kohdalla se ei kuitenkaan ollut ongelma eikä mikään. Hieno ja erilainen lukukokemus.