Tulimme Kaliforniaan aivan elokuun alussa. Ympäröivät kukkulat olivat lähinnä ruskeita, kuivia heinä- pensaikkoalueita. Muistan miettineeni hieman ihmetellen, että tämäkö on se Kalifornian ihmeellinen ja kaunis luonto ja tuollako on jotenkin upeaa  vaeltaa. Kukkivia kasveja ja värejä näki lähinnä istutuksissa, jotka olivat selvästi laitettuja ja kasteltuja. Kaikkialla tuntui kasvavan samoja kasveja, aloe veraa ja oranssia kookkaan linnunpään näköistä kukkaa (josta en jostakin syystä kamalasti tykkää). Ja tietysti palmuja, joiden reunustamilla teillä on edelleenkin hauska ajella ja tuntea vahvasti olevansa juuri täällä. Pakko kyllä myös mainita, että hoidettu ja hoitamaton palmu ovat aika erilaiset ilmestykset. Hoitamattomassa palmussa ruskeita, kuivuneita lehviä roikkuu melkein koko rungon mitalla ja vain päällä pilkottaa hieman vihreää. 

Maisemia ilta-ajelulta Newport Beachin kohdalta sekä iltakävelyltä meidän läheltä kulkevan moottoritien toisella puolella avautuvalle ulkoilualueelle.

Aika nopeasti kuitenkin aloin huomaamaan enemmän sitä, mikä täällä tekee luonnosta todella kauniin. Kasvillisuus ja maisemat vaihtelevat todella paljon, rantakaupungit, kukkulat, aavikko, Irvinen istutukset ja lukuisat erilaiset puulajit, erilaiset metsät, kaikki ovat omalla tavallaan todella hienoja. Olen myös alkanut aivan uudella tavalla arvostaa ja ihailla kuivissa ja kuumissa ympäristöissä hyvin pärjääviä kasveja. Kevään aikana ihastukseni on kasvanut entisestään. On ollut todella mielenkiintoista tarkkailla, millainen kevät ja luonnon herääminen täällä on. Kaikki on niin uutta ja yllättävää. Pienetkin luontoretket ja tutun meitä ympäröivän luonnon seuraaminen ovat tuoneet tänä keväänä aiempaakin enemmän iloa arkeen. 

Olin päättänyt tyytyä meidän pation istutusten kanssa muutamiin kuivassa ja kuumassa ilmastossa menestyviin sukkulentti-istutuksiin, ihan vain jotain kokeillakseni.  Ruukut, multa ja taimet ovat täällä aika hinnakkaitta, joten ajattelin, ettei ole niin paljon järkeä panostaa sellaiseen, jota on mahdoton viedä aikanaan takaisin Suomeen. 

Sitten aloimme viettää enemmän aikaa korkealla ruskealla aidalla rajatulla patiollamme ja istutuksia alkoi hiljalleen karttua enemmän. Projektina on myös solmia amppelit reunustamaan suurinta osaa tuosta aidasta. Kolme on jo valmiina. Onneksi sukkulentit lisääntyvät melko hyvin ja niitä voi jakaa uusiin ruukkuihin kasvamaan. Minulle kyllä valitettavasti on käynyt tässä puuhassa niin, että kaikki omat yritykset melkein poikkeuksetta epäonnistuvat. Onneksi kasvit osaavat lisääntyä myös ihan itse. 

Pieniä kasvin alkuja alkaa versoa pudonneiden lehtien tyvestä, Nämä ovat aika suloisia. 

Taaperon kanssa istutimme pop cornin jyviä. Ja niistähän alkoi kasvaa ihan maissia. Mielenkiintoista nähdä, miten korkeaksi saamme pontevat paukkujyvät ruukuissa kasvatettua. Satoa en uskalla toivoa.  Costcosta löysin yllättävän edullisesti myös lime-puun taimen, joten sekin liittyi hoivattavien seuraan pari viikkoa sitten. Yrttiviljelmille kävi huonosti rankkasateiden aikana ja jäljelle jääneet sinnittelijät päätyvät aina parempiin suihin, kun jonkinlaista uutta lehteä saavat tehtyä. Ehkäpä jätän suosiolla basilikat ja kumppanit odottamaan Suomen tuttuja olosuhteita ja sitä, että saisin tehtyä alkukasvatuksen sisällä. 

Tervetuloa uuteen kotiin. Amazonista sai tilattua myös kasveja, jotka saapuivat kuriirin tuomana vanuun pakattuna.

Olenkin keskittynyt nyt opettelemaan enemmän sukkulenttien hoitoa ja tavoitteena on onnistua niiden lisäämisessä paremmin. Huomaan, että minun on henkisesti todella vaikea luottaa siihen, että kasvit nauttivat kuivasta ympäristöstä, eikä niitä saa kastella usein. Paikallisen koulun pihassa olenkin käynyt ihmettelemässä upeasti kasvavia istutuksia, jotka näyttävät voivan niin hyvin hoitamattakin. 

Kunpa nämä olisivatkin tuolta meidän patiolta, mutta nämä ovat niitä koulun pihasta löytämiäni istutuksia. 

Seuraavalla kerralla kirjoittelen kuulumisia myös aitojen ulkopuolelta.