Lähtö takaisin Suomeen on ollut mielessä ja taustalla monessa puuhassa jo monta kuukautta. Olen hyvästellyt mielessäni lempipaikkojani täällä ja keskittynyt hyvistä asioista nauttimiseen. Sen lisäksi olen stressannut kaikenlaista, miettinyt uusia ja vanhoja tuulia Suomessa ja pohtinut sitä, mitä asioita ja miten paljon elämästämme viimeisen kahden vuoden aikana jään tai jäämme kaipaamaan. Samalla olen muistutellut itseäni myös niistä asioista, joiden toivonkin jäävän tähän aikaan ja tänne. Kaikkiin elämänvaiheisiin, asuinpaikkoihin ja järjestelyihin liittyy kuitenkin myös niitä varjopuolia. 

On hyvä palata Suomeen ja mennä taas töihin. Niin mukavaa kuin kotiäitinä onkin loppujen lopuksi ollut olla, ei se kuitenkaan pidemmän päälle tunnu riittävän omalla kohdallani kokonaisvaltaiseen elämään. Näen nykyisin toistuvaa painajaista, että olen lukiolainen, mutta kirjoitusten kynnyksellä en olekaan suorittanut läheskään kaikkia tarvittavia lukion kursseja tai lukenut edes kirjoituksiin. En itse edes tiedä, mitä minulta on suorittamatta ja yritän etsiä opoa koulusta, joka on hämärästi tuttu, mutta kuitenkin tuntematon. Olen aivan totaalisen pihalla ja välinpitämätön kaikesta. Herään aina kiitollisena siihen, että lukio ja jatko-opinnot ovat sentään todellisuudessa valmiit. Painajainen taitaa kuitenkin kuvastaa tämän hetkistä tilannettani työmaailmassa ja erikoistumisopinnoissa.

Vitsailimmekin puolison kanssa, että onpa kyllä hieno asia, kun pääsen takaisin töihin käyttämään kaikkia niitä tietoja ja taitoja, jotka olen unohtanut. Täytyy nyt vain luottaa siihen, että hiljalleen asiat loksahtavat paikalleen taas töissäkin. 

Hiekkaveistoksia valmisteilla Irvine Spectrum Centerin ostoskeskuksessa.

Vanhimmat lapset odottavat Suomeen paluuta kovasti ja ovat olleet hyvällä tuulella lähdöstä. Isovanhemmat ja muut sukulaiset sekä kaverit ovat kovasti jo mielessä. Itsekään en malta odottaa, että kahden vuoden tauon jälkeen tapaamme taas. Ihmisten tapaamisen jälkeen seuraavana odotettujen asioiden listalla ovat suoraan hanasta tuleva hyvä juomavesi, Pantteri Mix-pussi ja ei ehkä kovin suuri yllätys, sauna. 

Hienon reissumme jälkeen olemme täällä ahkerasti pakanneet ja järjestelleet tavaroita eteenpäin. Joitakin asioita olen myynyt Facebookin kautta, mutta täällä tavaroiden myyminen vaikuttaa olevan todella rasittavaa. Jokaisen tavaran kohdalla on kaikenlaista säätöä. Ihmiset eivät saavu sovittuna aikana, eivät ilmoittele itsestään tai lopettavat viestittelyyn. Lopulta päädyin siihen, että muutamat dollarit eivät ole kaiken vaivan ja stressin väärti ja suurin osa tänne jäävistä pienemmistä tavaroista annetaankin vain ilmaiseksi eteenpäin. Pala palalta tänne rakennettu elämä ja koti alkaa kadota. Tuntuu tosi haikealta, vaikka aina tiesinkin, että olemme täällä tilapäisesti. Tämä osuus on tehnyt lähtö- ja muuttopuuhissa jotenkin tahmeaa ja epämieluista, vaikka Suomeen lähdemmekin mielellämme. 

Lähdön lomassa olemme tehneet myös kivoja juttuja. Vietimme kaksi hauskaa ja jalkoja väsyttävää päivää Disneylandissa ja Adventure Parkissa. Koimme uuden Avenger Campuksen ja pääsimme vilkuttelemaan Mikki Hiirelle. Oli tosi hieno juttu päästä loppujen lopuksi vielä kokemaan Kalifornian perhe-elämysten klassikko. Olemme myös käyneet paljon uimassa ja lapset ovat tavanneet vielä kavereitaan. Ensimmäisen vuoden naapuritkin saapuivat tänne kesän viettoon ja ovat ilahduttaneet meitä leikkiseuralla ja kuulumisilla Suomesta. 

Adventure Playground on ollut yksi meidän suosikkileikkipuistoistamme täällä. Kukapa nyt ei mudasta, pölystä ja rakentamisesta tykkäisi. 

Muutama ilta sitten kävin myös upeassa seurassa viettämässä vielä iltaa Laguna Beachilla. Tuntui tärkeältä vielä käväistä ihailemassa ranta-maisemia. Ravintolassa maistelin ensimmäisen kerran kunnolla hummeria ja ostereita. Jälkimmäisestä ei tullut suosikkini, vaikka yleensä kyllä pidän esimerkiksi simpukoista. 

Meren aalloissa kävimme myös koko perheen voimin vielä eilen. Vain lapset kyllä uskalsivat kunnolla veteen. Merivesi on täällä vielä tosi kylmää!

Tänne jäävät pääsevät lähtömme jälkeen viettämään itsenäisyyspäivän viikonloppua. 

4th of Julyn kunniaksi moni talo on koristeltu lipuilla ja puoliympyrän muotoisia koristeilla. Alueemme siltoihin on ilmestynyt myös juhlavalaistus ja kävimmekin eräänä iltana valoja ja pimenevään iltaa ihastelemassa. Tänä vuonna varmaan ilotulituksia järjestetään viime vuotta enemmän.

Huomenna onkin sitten aika sanoa hyvästit Kalifornialle, vaikka toivon kyllä, että näkemiin riittää. Nyt monien jäähyväisten jälkeen kyllä tuntuu kovasti siltä, että onneksi ihan pian on jo tervehdysten vuoro. Kaksi vuotta Kaliforniassa antoivat meille kaikille ison annoksen kokemuksia ja opetuksia, onneksi suuri osa niistä on kuitenkin positiivisia. Kesäkuussa hammaslääkärikäynnillä hammashoitajani mietti, että onpa harmi, ettemme saaneet kunnolla kokea Kaliforniaa sellaisena, kuin se ilman Koronaa olisi ollut. Itse en osaa tätä asiaa nyt tällä hetkellä enää edes harmitella. Saimme sen kokemuksen, jonka saimme ja moni asia on sujunut lopulta oikein hyvin. Taudin aiheuttamilta huolilta ja ongelmilta emme olisi välttyneet missään. Kalifornian vuodet antoivat meille joka tapauksessa meitä perheenä yhdistävän kokemuksen, jota en pois vaihtaisi.   

Kirjoittelen blogille vielä paluun jälkeisiä tunnelmia Suomesta. Mutta ensin matkaan.