Pitkästä aikaa matkakertomus. 

Kaksi viikkoa sitten ajelimme kahdeksi yöksi Las Vegasiin. Matkaan päätettiin lähteä edellisenä iltana, joten kovin paljon emme ehtineet reissua suunnitella. Edellinen viikko oli ollut ensimmäinen kesälomaviikko ja mielialat olivat kaikilla aika matalat. Kauan odotettu loma ei oikeasti tuntunut yhtään siltä, miltä piti. Päivät olivatkin melkein samanlaisia kuin etäkoulun aikana ja etäkoulun tuoma rakenne ja kontaktit jäivät pois. Muistutus Suomeen lähdön peruuntumisesta tuli voimakkaana kaikille. Altaat ja leikkipuistot pysyivät edelleen kiinni. Johonkin reissuun teki kovasti mieli, kun hiljalleen eri paikatkin alkoivat ilmoitella avautumisesta. Mietinnässä olivat San Diegon seutu ja Sequoia luonnonpuisto. Jotenkin vain palaset näihin reissuihin eivät tuntuneet menevän kasaan. Samaan aikaan katselin Instagramista, kuinka toinen paikallinen perhe tutustui Las Vegasiin mukavan rauhallisen ja leppoisan näköisesti, altaatkin olivat auki. Sopivan kokoinen ja hintainen hotelli löytyi meillekin Stripiltä ja niin lähdimme lauantaina iltapäivästä matkaan. Lapsetkin lähtivät ihan mielellään reissuun. Ehkä se kertoo jotakin lähtöä edeltävästä tunnelmasta. 

Meiltä ajelee Las Vegasiin noin neljä tuntia. Ontarion jälkeen jouduimme tietyön aiheuttamaan ruuhkaan, josta onneksi pääsimme hiukan nopeammin ohi, kun kiertotie löytyi. Puolivälissä söimme hampurilaiset. Menomatkalla jaksoimme vielä lumoutua ensin vuoristoisista ja sitten aavikkoisista maisemista, Joshua puista, kuivista pensaista, omituisista syrjäisistä asumuksista. Paluumatkalla sitten jo alkoi hieman valjeta, miksi jotkut sanovat ajomatkan Las Vegasiin olevan tylsä. 

Saavuimme auringon laskun aikaan hotellille. Las Vegasin maisemat, parkkihallin yläkerran kiiltävälattiainen luxusparkki (ei meille) ja hotellin hissi saivat kovaäänisiä kehuja. Maisemat hotellin ikkunasta olivat hienot ja erityisen hauskaa oli katsella Bellagion suihkulähteitä. Kävimme kävelyllä Stripillä, mutta lauantai-ilta oli melko ruuhkainen ja meluisa, joten kovin kauksi emme menneet. Osa ihmisistä käytti väkijoukossa maskeja, noin puolet ei. Illalla perustimme oman kasinon hotellihuoneeseen. Pelivalikoimassa olivat koira ja Uno ja panokset pysyivät varsin maltillisina. 

Aamulla lähdimme uudelleen katselemaan Vegasin maisemia huomattavasti rauhallisemmassa ympäristössä. Las Vegas ei ollut minulle mikään ykköskohde täällä, mutta oli kuitenkin hauska nähdä elokuvista ja sarjoista tuttuja paikkoja ja erityisen mukavaa oli kuljeskella väljästi. Kaikki kasinot ja hotellit eivät vielä olleet auki, joten joitakin juttuja toki jäi näkemättä myös. Lounasta söimme taas hotellihuoneistossa, jossa meillä oli varusteltu keittiö. Tämä helpotti kyllä paljon ruokahuoltoa. Tällä hetkellä meidän perheen ravintolassa syöminen ei ole aina niin rentouttavaa ja mukavaa kuin ensin kuvittelisi. Eikä kovin edullistakaan. Tauko kuumasta ulkoilmasta oli myös paikallaan. Iltapäivällä ajelimme Red Rock Canyoniin ja se oli kyllä Las Vegasin paras kokemus. Ajelimme maisemareitin ja pysähdyimme muutamissa paikoissa ihmettelemään kauniita maisemia ja hiljaista luontoa. 

Hotellilla käväisimme uimassa, mutta pieni allas oli nopeasti liian täynnä. Itsekin taisimme kuumissamme ja innoissamme olla jo ylimääräiset altaaseen menijät. Jälkeenpäin tästä tuli huono omatunto. 

Kasinoiden uusimmat pelipaikat. Voitto joka kerta! Pelipöytiin oli pystytetty myös väliseinät pelaajien välille. 

Bellagion sisäpuutarhaa ihailtiin vain ulkopuolelta. 

Ravintolaillallinen sujui mainiosti hotellin lähellä olevassa Beer Parkissa. Ruoka ja olut maistuivat. Suihkulähteet, ravintolan televisiot ja Mikki Hiiri kännykästä takasivat ruokarauhan. Henkilökunta siivosi ahkerasti pöytiä ja muita pintoja ja tässä tehtävässä oli selvästi aiempaa enemmän ihmisiä töissä. Tarkoituksena oli käydä ruokailun jälkeen vielä Bellagion sisäpuutarhassa, mutta se oli liian täynnä, joten jätimme sen kokemuksen väliin.

Maantaina aamulla kävimme vielä uimassa, tällä kertaa allas oli tyhjä. Kävelimme aamupalalle hieman eri suunnalle Stripiä. Sitten tuntuikin jo ihan mukavalta ajatukselta lähteä taas kotia kohti. Pysähdyimme tankkaamaan maailman isoimmalle Chevron huoltoasemalle, jossa oli noin 90 pumppua. Aika amerikkalaista. Matkan varrella oli joitakin muitakin vastaavia viihdykkeitä, kuten jättimäinen lämpömittari, joka näytti meille 100F. 

Tässä poistutaan Nevadasta.

Puolimatkassa pidimme pitkän tauon Calicon aavekaupungissa. Portilla saimme alennusta, lipunmyyjä oli vahvasti sitä mieltä, että autossa oli vain kaksi aikuista, vaikka sitkeästi yritimme kertoa myös lapsista. Calico on vanha hopeakaivostoiminnan ympärille 1880-luvulla syntynyt kaupunki, joka autioitui nopeasti hopean hinnan laskettua. Se on kunnostettu näyttämään samalta kuin se autioituessaan näytti. Alueella on kauppoja, ravintoloita, juna-ajelu, osaan kaivoksistakin pääsee kierrokselle. Osa vanhoista kaivoksista taas on äärettömän vaarallisia ja suljettuja. Oli hauska nähdä pieni pala Kalifornian historiaa ja hienoja maisemia. Juna-ajelu olisi ollut kiva, mutta se oli nyt suljettuna. Lapset tykkäsivät seikkailla aavekaupungissa myös, vaikka kuuma ilma väsytti nopeasti. 


Kotiin oli pienen loman jälkeen ihana palata ja nyt matkan jälkeen tavallinen arkielämä ja loma kotona on sujunut ihan mukavissa tunnelmissa. Välillä mietitytti, oliko ollenkaan järkevää lähteä reissuun. Toisaalta pieni palanen seikkailua ja uudet maisemat paransivat mielialaa jälleen kummasti. Las Vegas oli ihan hauska elämys myös lasten kanssa ja kaupungissa riitti paljon ihmeteltävää myös ilman kalliita elämyksiä. Jos joskus menen kaupunkiin toisen kerran, haluan kyllä nähdä jonkun esityksen tai konsertin, ehkä myös valitsisin hotellin, johon kuuluu isompi uima-allas.