Muutama viikko sitten kotona alkoi vipeltää joka päivä ainakin yksi hämähäkki. Iltaisin tekemäni taskulampputarkastus makuuhuoneessa ei tuntunut enää ollenkaan turhalta ja hassulta. Onneksi hämähäkit kuitenkin ovat suosineet köllöttelypaikkana seiniä ja kattoa. Hämähäkit ovat toki hyödyllisiä ja hienoja hyönteisiä, mutta ei niitä kyllä sisälle halua. Varsinkaan, kun osa täällä elävistä lajeista on oikeasti myrkyllisiä. Onneksi mm. Mustalesket eivät yleensä viihdy sisällä. Selvästi hämähäkkipopulaatio oli kasvamaan päin, joten päädyimme tilaamaan kauan vitkuttelemamme myrkytyksen. Jotenkin myrkkyjen ruiskiminen tuntuu väärältä. Ehkä minua epäilyttää se, ettei täällä olla tällaisten asioiden säätelyssä niin tarkkoja kuin vaikka Euroopassa. Sisätiloissa ja patioilla tehtävä ötökkämyrkytys on kuitenkin täällä ymmärtääkseni aika perusjuttu ja osa ihmisistä teettää sen säännöllisesti muutamia kertoja vuodessa. Sisätiloihin tulee helposti esimerkiksi torakoita, pieniä muurahaisia, sokeritoukkia ja näiden perässä toki saalistajat, eli hämähäkit. Torakoita meillä ei onneksi ole näkynyt sisällä, mutta pation komeroon jätettyyn televisiolaatikkoon oli muuttanut asumaan torakkaperhe. Asumus päätyi aika nopeasti roskalaatikkoon. Voin paljastaa, että vuokralaiset eivät vaikuttaneet olevan kovinkaan siistiä porukkaa, en voi antaa suositusta. 

Tässä kurkistelee pation komeron ovesta torakka. Hämähäkeistä ei löytynyt kuvia. 

Myrkytyspäivänä tulee olla kotoa poissa vähintään neljä tuntia. Päätimme lähteä siis vähän pidemmälle päiväretkelle ja otimme suunnan kohti etelää. San Diegon pohjoispuolella sijaitsee La Jollan alue, jonka olimme jo pitkään halunneet nähdä. Retkikohteen valinta sujui siis helposti. La Jolla on pienen rantalomakylän, hienon asuinalueen ja luonnonpuiston sekoitus. Tai ainakin näin itse kuvailisin paikkaa yhden päivän perusteella. Rantaviiva on upean näköinen ja varmasti aurinkoisella kelillä ja auringonlaskun aikaan vieläkin parempi. Meidän retkipäivämme oli pitkälle iltapäivään pilvinen. La Jollan alueella on runsaasti merileijonia ja niitä pääsi näkemään aivan läheltä. Liian lähelle ei kuitenkaan kannatta mennä, etteivät emot esimerkiksi hylkäisi poikasiaan. La Jolla Covessa näkyi paljon kirkkaissa vesissä sukeltelijoita. La Jollan paras elämys oli ehdottomasti upea rantaviiva luolineen, aaltojen hiomine kivimuodostelmineen ja pienine hiekkarantoineen. Uimaan ei menty. Lapsille matala ja lempeä Children´s Pool ei ollut uintikelpoinen kohonneen bakteeripitoisuuden vuoksi. Kyseinen ranta oli kaiken lisäksi aika täynnä, joten totesimme tässä osassa La Jollaa olevan liian suuri mahdollisuus saada ikävä matkamuisto ja suuntasimme väljemmille rannoille. 

Meille osui tällä retkellä kohdalle myös harvinainen tuuri. Molemmat valitsemamme ruokapaikat olivat rauhallisia, siistejä ja ruoka niin hyvää, että kaikille jäi hyvä mieli. Lounasta syötiin Karl Straussin panimoravintolassa ja välipalaksi kaakaot ja pannukakut MVP Family Restaurantissa. Varsinkin jälkimmäinen on todella suosituksen arvoinen. Saimme parasta pannukakkua, mitä täällä olemme syöneet ja kaiken lisäksi yhdestä annoksesta söi koko perhe vatsan täyteen. Pienimmän kanssa söimme lisäksi jäätelöt Bobboi Natural Gelatossa. Kiinnitin huomiota, että jäätelöravintolassa oli erityisen hienosti panostettu uudelleenjärjestelyyn. Tilauspiste ja kassa oli perustettu oviaukkoon, valmiin annoksen sai eri luukulta, jonon suunta ja odotuspaikat oli merkattu selkeästi, lisäksi saapuminen ja poistuminen oli ohjattu eri puolille terassia. 

Iltapäivällä ajoimme vielä Mt. Soledadin huipulle katsomaan maisemia. Kukkula on täynnä upeita asuntoja ja aivan huipulla on suuri sotaveteraanien muistomerkki. Merelle ja San Diegoon päin avautui upea maisema, jota en kyllä saanut tallennettua ihan kuviin asti. 

Kotiin oli mukava palata erilaisen päivän jälkeen. Vaikka kyseessä oli muutaman tunnin päiväretki, tuntui että olisi ollut kunnon lomalla. Hämähäkitkin ovat pysytelleet nyt ulkosalla jo viikon. Siellä ne alkavatkin taas hiljalleen lisääntyä ja kasvaa kokoa syksyä kohden. Aamuisin kannattaa jo tarkkailla, mihin kävelee.