Tämä retki ehti olla meillä suunnitteilla yli puoli vuotta. Alunperin meidän oli tarkoitus lähteä seikkailulle Joshua Treehin serkkujen kera jo maaliskuussa. Meillä oli varattuna myös tosi kivan oloinen airbnb-asunto aavikon laitamilta kauniilla sisustuksella ja omalla nuotiopaikalla. Pääsimmekin näiden sijaan tuolloin leiriytymään ihan omalla sisustuksella varustettuun tuttuun kotiin, ilman serkkuja ja Joshua puita.

Kesän aikana arvioimme, että aavikolla olisi aivan liian kuuma kulkea lasten kanssa. Syksyn tullen meillä oli tarkoitus monena viikonloppuna lähteä, mutta hotellit olivat aivan täynnä tai suunnitelmat jäivät muuten vain niin viime tippaan, ettei lähdöistä ollut tulla mitään. Pari viikkoa sitten meillä oli viimein jo hotelli varattuna ja kaiken piti olla kasassa. Tähän viikonloppuun saapuivat kuitenkin syksyn ensimmäiset sateiset ja kylmät päivät. Ajattelimme huonon sään vähän vesittävän aavikkokokemusta ja kivillä kiipeilyä. Niinpä päädyimme jälleen perumaan suunnitelmat. 

Hyvää kannattaa kuitenkin usein odottaa, niin tässäkin tapauksessa. Viime lauantaina pääsimme vihdoin matkaan. Koronatilanne oli täällä taas selvästi huonontumassa, joten unohdimme suosiolla pidemmän reissun suunnitelmat ja päädyimme lähtemään ihan vain päiväreissulle. Pakkasin jo illalla suurimman osan eväistä ja tavaroista valmiiksi. Tavoitteeksi ilmoitin, että pääsisimme kuuden aikaan matkaan. Auto käynnistyi pihalta kello seitsemän. Olen oppinut, että jos tämän kokoinen perhe haluaa päästä ajoissa matkaan,  lähtöaika täytyy asettaa tuntia aikaisemmaksi kuin todellinen tavoite ja itsekin todella pyrkiä siihen aikaisempaan tavoiteaikaan. Tiedättehän kuinka Yksin Kotona- elokuvissa lähdetään reissuun. Meillä on aika samanlaista. 

Aikaisella lähdöllä onnistuimme pitämään ajoajan kahdessa tunnissa. Joshua Treehin ajoaika vaihtelee 2-3 tunnin välillä ruuhkista riippuen. Aikaisin lauantaiaamunakin tiet olivat jo täynnä tasaista autojen virtaa. En ole ainakaan vielä lakannut ihmettelemästä, miten joka paikkaan voikin riittää niin paljon liikennettä. Suomen joulu- ja pääsiäisruuhkat ovat täällä se tavallinen tilanne, mutta kaistoja on 4-6 aivan täynnä liikenteen virtaa. 

Matkalla ihailimme lumihuipun saaneita vuoria. Luminen maisema edes kaukana on kyllä hauska näky tähän aikaan vuodesta. Pääsimme oikein sujuvasti Yucca Valleyn kaupunkiin, jossa pysähdyimme toiselle aamupalalle. Nyt on testattu aamiaispaikka IHOP pannareineen ja omeletteineen. Yhdestä annoksesta olisi saanut päivän kalorimäärät täyteen ja päädyimme jakamaan annoksia, vaikka tarjoilija vaikuttikin hieman epäilevän. Ruoka oli ihan hyvää, vaikka paikka ei ihan viihtyisämmästä päästä ollutkaan. 

Joshua Treehin oli suuntaamassa moni muukin ja odottelimme puiston portille muodostuneessa autoletkassa hetken. Monesti näissä tilanteissa tulee olo, että onko koko reissu nyt pilalla, jos joka paikka on aivan täynnä porukkaa. Onneksi kansallispuistot ovat niin isoja, että porukka hajaantuu sitten lopulta aika hyvin. Suosituimmat ja kuuluisimmat paikat toki voivat olla ruuhkaisia. Tällainen paikka oli esimerkiksi Skull Rock, pääkalloa hieman muistuttava kiven järkäle. Hauskahan se oli, mutta meille tämä kelpasi myös autosta katseltuna väkijoukon sekaan tuntemisen sijaan. 

Ajelimme ensin kohti Keys Viewta pysähdellen välillä katselemaan maisemia ja kiipeilemään kiville. Joshua Tree on suosittu kiipeilypaikka ja näimmekin paljon sekä köysien kera kiipeilijöitä että boulderointia harrastavia, joilla ainoa kiipeilyvaruste on kiipeilykohdan alle laitettava patja. Itsehän luulin ensin, että osa kantoi selässään patjaa lokoisia lepohetkiä varten, kunnes sain hieman valistusta asiaan. 

Keys View on näköalapaikka, josta näkee kauniisti laajat maisemat laaksoihin ja vuorille. Täältä voi nähdä myös pätkän San Andreasin siirrosta. Näköalapaikalla tuuli aivan valtavasti ja rattaista piti pitää kovasti kiinni. Näkymä oli kieltämättä aivan upea ja olen kuullut myös vinkin, että auringonlasku tuolla saattaisi olla myös näkemisen arvoinen. 

Joshua Treessa ajellessa tulee aika maaginen olo. Maisema on aavikkoa, mitä kauniimpia ja suurempia kiven järkälettä ja tietenkin Joshua puita sekä kaktuksia. Ihastuin kovasti maisemaan, luonnon yksinkertaisiin, mutta vahvoihin väreihin ja hauskaan seikkailun tunnelmaan. Etukäteen minua ainakin hieman jännitti, tuleeko vastaan skorpionin tai tarantella. Tällä kertaa kuitenkin saimme tyytyä vikkeliin maaoraviin ja muutamaan kaniin, kilpikonniakaan ei näkynyt. 

Pysähdyimme myös lyhyelle Cap Rock luontopolulle, joka oli alle puolen mailin mittainen. Tämän jaksoi pieninkin hyvin tallustella, isommat kulkivat lähinnä kiviä pitkin. Välillä hirvitti poikien meno, mutta onneksi mitään isompaa ei käynyt. Ainoastaan yksi ruhjoutunut sormenpää kaipasi laastarointia. Kivet ovat todella karkeapintaisia, joka on toki hyvä kiipeillessä. Kiven ja kengän väliin jääneelle sormelle ei kuitenkaan käynyt kovin hyvin. Innokkaan kiipeilijän onneksi saimme kuitenkin sormen hyvin pakettiin ja meno sai jatkua. 

Päätimme hetken mielijohteesta kokeilla myös hiekkatiellä ajamista perhemaasturillamme. Valkoinen hiekka pölisi ja ajelu oli hauskaa. Käännyimme kuitenkin jonkun matkan päästä takaisin. Aavikolla ei ole kenttää, bensaa tai oikeastaan mitään, joten ilman asianmukaisia varusteita ei ole hyvä mennä kovin kauaksi muusta liikenteestä. 

Päivän lopuksi seikkailimme vielä Jumbo Rocksin alueella kiipeillen ja kivimuodostelmia ihmetellen. Tutustuimme myös Cholla kaktuksiin, jotka tarraavat herkästi kiinni tarpeeksi lähellä kulkeviin. Osa tämän lajin kaktuksista voi myös ikään kuin ampua piikkejään. Näiden kaktusten lähistöllä olikin paljon pieniä piikkipalloja. Sain yhden kengän pohjaan ja piikit eivät meinanneet irrota sitten millään suhteellisen sileästä kengänpohjasta. Nuo piikit voivat olla todella kivuliaita ja hankalia poistaa pienine hakasineen. Näitä kaktuksia kannattaa siis oikeasti hieman varoa. 

Kivilohkareet olivat toinen toistaan hienompia. Välillä näkyi kiinnostavia erilaisia kerroksia, kuten alakuvassa. 

Lähdimme Joshua Treesta Twenty Nine Palms nimisen pienen kaupungin kautta. Tällä kertaa jätimme tarkoituksella osan puistosta käymättä, koska ajomatkasta, varsinkin paluumatkasta, olisi saattanut tulla aika pitkä yhdelle päivälle. Koko perhe tykkäsi kuitenkin retkestä niin paljon, että täytyy miettiä sopiva hetki uudelle vierailulle. Olisi upeaa nähdä myös auringonlasku ja aavikon tähtitaivas. 

Tässä ajellaan jo kotia kohti auringon laskiessa. Päivitimme kesällä Sequoian kansallispuistossa sisäänpääsylippumme kansallispuistojen America the Beautiful vuosipassiin. Mahtava sijoitus!