Minulla on ollut tilaisuus ja ilo asua ulkosuomalaisena jo kahdessa eri maassa. Molempien muuttojen jälkeen, ja nyt toisen kerran jo ennen muuttoa, olen liittynyt paikallisten ulkosuomalaisten Facebook-ryhmiin. Ryhmien kautta on löytynyt monenlaista apua. Kokeneemmat ja pidempään maassa asuneet kertovat mielellään vinkkejä uudemmille tulokkaille. Apua saa nopeasti sopivien ruokatuotteiden löytämiseen (oman huomioni mukaan eniten on etsitty siirappia, luumumarmeladia, puuroriisiä ja lakuja), menovinkit ja kaikenlaiset kulttuurin kiemurat tulevat myös jaettua tehokkaasti. Ryhmissä saa myös kierrätettyä helposti tavaroita muuton yhteydessä, aina joku on joko muuttamassa maahan tai maasta pois. 

Sveitsistä lähdön jälkeen minun olikin vaikea lähteä paikallisesta suomalaisten Facebook- ryhmästä.  Se tuntui jotenkin pitävän elossa aikaa, jolloin siellä asuimme. Samoin kuin UPO:n jääkaapissa hiljalleen vanhentuva Migros-kauppaketjun artisokkasäilyke, joka muuttokuormassa oli päätynyt Suomeen saakka. Sosiaalinen media ja blogit ovat mahdollistaneet aiempaa paremmin verkostoitumisen samasta maasta lähtöisin oleviin ihmisiin. Toki erilaisia keinoja tähän on varmasti ollut myös ennen, esimerkiksi työpaikat, Suomi-koulut ja Merimieskirkko. Mutta vuosikymmeniä sitten muualle asumaan lähteneiltä olen kuullut myös, miten vähissä konktaktit oikeasti olivat ja että nykyisin olemme todella onnekkaassa asemassa verkostoitumisen helppouden suhteen. 

Tässä olen kuusi vuotta sitten palaamassa Migros- kauppareissulta. Sveitsissä kaupoissa oli aina menossa joku keräilykampanja tai arvonta (olin näihin ihan koukussa) . Vappuhyrräkin on näköjään tullut ostettua. Taitaa myös tuo vaunun aisan suosituskilomäärä ylittyä...

Olen päässyt ryhmien kautta mukaan monenlaisiin illanviettoihin, tavannut mielenkiintoisia ihmisiä ja kuullut mahtavia elämäntarinoita. Perheemme sai Sveitsissä hauskalla tavalla uudet ystävät sekä lapsille, että aikuisille suomalaisten ryhmän välityksellä. Huomenna saapuvat ystävällisen naapurin valmistamat korona-maskit ja tänään hain naapurista ylimääräisen kukkakaalin sekä ovelle saapuivat toisesta naapurista makoisasti koristellut keksit. En varmasti ole ainoa, jolle tutusta kulttuuritaustasta olevat ihmiset, suomenkielinen puhe ja yhteisistä lähtökohdista ponnistavat vitsit ovat tärkeä osa sopeutumista kaikkeen uuteen ja outoon. 

Kiitos tämän päivän herkuista naapureille!

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli kehua tärkeitä tukiverkostoja, muistella ja jakaa pieni pala sitä ulkosuomalaisuutta, joka ei ehkä Suomessa olijoille niin näy.  Kontaktit toisiin suomalaisiin ovat tärkeitä, mutta vähintään yhtä tärkeätä on kuitenkin tutustua uuden asuinmaan ihmisiin, oppia maan tapoja, kieltä ja maistella myös uusia herkkuja. 

Kiitos kaikille teille, jotka jaatte apua, neuvoja, tarinoita ja ystävällisyyttä eteenpäin. 

Meidän asuinalueeltamme on alkanut löytyä sieltä täältä erilaisia maalattuja kiviä, jotka ilahduttavat ainakin minua.