Ulkomaille muuttaminen on seikkailu, tilaisuus tehdä ja nähdä asioita eri tavalla, oppia itsestään ja ympäröivästä maailmasta uutta, aloittaa alusta. Muuttoa valmistellessa on paljon käytännön asioita hoidettavana ja ajatukset ovat täynnä kaikkea kivaa ja jännittävää, mitä tuleva tuo tullessaan. Näin toki pitääkin olla. Asioilla on kuitenkin usein toinenkin puoli, niin ulkomailla asumisessakin. Ajattelin kirjoitella tämän postauksen ulkomailla asumisen haasteista, kolikon kääntöpuolesta, joka ei aina blogipostauksista ja sosiaalisen median päivityksistä näy. Tarkoituksena ei ole ruikuttaa kurjista asioista tai olla negatiivinen, vaan pohdiskella vaikeampia haastavampia ulkomailla asuessa vastaan tulleita asioita. Toivon myös, että tästä kirjoituksesta löytyisi samaistuttavaa tai ajatuksia herättävää myös muille maailmalle lähtijöille, jo kaukana kotoa olijoille tai kotiin palanneille. Kirjoitin jutun omien kokemusteni pohjalta. En varmasti ole kohdannut kaikkia ulkomailla asumisen ongelmakohtia ja voi olla, että olen käynyt läpi jotain, mikä ei välttämättä olisi ongelma jollekin toiselle tai jossakin muualla. Omia ajatuksia ja kokemuksia voi mielellään kertoa vaikka @nytkunblogi tilille Instagramissa. 

Taakse jäävät asiat

”Katson taaksepäin, vain kiskot sinne jää.” Näin lauletaan Menolippu-laulussa. Veikkaan kuitenkin, että suurimmalla osalla lähtijöistä aiempaan asuinmaahan jää paljon muutakin. Tietenkin täytyy jättää suuri joukko rakkaita ihmisiä, aiempi koti, työpaikka, koulu, tutut kuviot ja ympäristö. Näitä sitä osaakin lähdön hetkellä usein ajatella ja tehdä tarvittavat hyvästelty ja järjestelyt. Itse olen viime aikoina havahtunut myös aineettomien asioiden jättämiseen. Jätin pitkälle tauolle ennen lähtöä minulla olleet suunnitelmat ja haaveet (joita olisin siis ehkä lähtenyt toteuttamaan, ellemme olisi muuttaneet), ammatillisen kehittymisen. Tällaiset asiat muodostavat kuitenkin ison osan minäkuvasta ja niiden uudelleen kokoon kerääminen kestää oman aikansa. Toki yksi haave, Kaliforniaan muutto, oli toteutumassa ja se oli ja on mahtavaa. Kannattaa kuitenkin miettiä myös etukäteen niitä asioita, joiden jättäminen tai tauottaminen voi alkaa tuntua vaikealta sitten, kun aikaa kuluu enemmän. Tämä asia on ehkä korostunut täällä pandemiatilanteen myötä, kun uusia kontakteja, harrastuksia ja tekemisiä on jäänyt  kokonaan tauolle. 

Ulkopuolella 

Uudessa kulttuurissa on aina vähän ulkopuolella. Ensin vähän enemmän, sitten pikkuhiljaa vähemmän, mutta aina kuitenkin jonkin verran. Ulkopuolisuuden tunnetta voi aiheuttaa kieli, jota ei puhu omana äidinkielenään, jolloin oma ilmaisu ei ehkä ole aivan sitä, mitä oikeasti haluaisi sanoa. Varsinkin Sveitsissä huomasin ulkopuolisuuden tunteen ulottuvan myös laajemmin kulttuurin vivahteisiin, yhteiskunnassa tapahtuvien asioiden ymmärrykseen ja usein myös ihan tavallisiin arjen käyttäytymis sääntöihin. Nämä kaikki ovat tietysti asioita, joista omaksuu hiljalleen palan sieltä ja toisen täältä, kun kielitaito kehittyy ja erilaisia ilmiöitä ja tapahtumia tulee vastaan. Ja toki tämä asioiden oppiminen on sitä maailmankuvan laajenemista ja kokemusten karttumista, mitä haluaakin tapahtuvan. Silti joskus tuntuu ihanan helpolta nauraa omasta kulttuurista kumpuaville vitseille ja lukea suomalaiset uutiset. Välillä voi käydä raskaaksi olla koko ajan se, joka yrittää tajuta ja hahmottaa uutta. 

Erilaiset ikävät

Kaikille tulee koti-ikävä. Joillekin enemmän ja joillekin vähemmän ja ikävät voivat tulla samassa perheessä eri aikoihin. Voikin muodostua hankalaksi, jos toisilla on päällä rakastumisvaihe uuteen asuinpaikkaan ja ympyröihin ja joku haikailee tuttujen kuvioiden ja ihmisten pariin. Toisen isompaa ikävää on myös hankala joskus ymmärtää, kun itse nauttii kaikesta uudesta ja ihanasta. Oman kokemukseni mukaan paras lääke ikävään on ollut asian myöntäminen ja muistaminen, että se menee myös ohi. Lapsillekin olen usein sanonut, että saa olla ikävä Suomea ja kavereita. Usein yritämme myös miettiä ääneen ne asiat, jotka ovat hyvin uudessa paikassa. 

Samalla, kun podemme ajoittain koti-ikävää, olen alkanut myös tehdä hieman lähtöä ja kiinnittää huomiota niihin asioihin, joita minun tulee ikävä täältä. Olen yrittänyt nauttia näistä asioita erityisellä huomiolla nyt, koska sopeutumista ja ikävän hetkiä on edessä jälleen kotimaahan paluun jälkeen. Ikävän ja kaipauksen tunteenkin voi onneksi kääntää positiiviseksi. Ikävöidyt asiat ovat arvostettuja, toivottuja ja hienoja muistoja. 

Uudet pelot

Pelkojen hallintaa olen joutunut enemmän miettimään oikeastaan vasta täällä Kaliforniassa. Tietenkin ikäviä ja pahoja asioita tapahtuu myös Suomessa, mutta oman kotiympäristön vaaroihin ja uhkiin kasvaa ja tottuu eri tavalla kuin kerralla päälle tuleviin aivan tuntemattomiin vaaroihin. Etukäteen mietin maanjäristysten uhkaa ja suuren järistyksen pelko käy edelleenkin silloin tällöin mielessä. Pelon kanssa ei kuitenkaan voi elää, joten jotenkin sen saa aina työnnettyä taka-alalle. Täällä asuu kuitenkin kohtuullisen onnellisena ja tulevaisuuteen luottavaisena miljoonia ihmisiä, eiköhän tämänkin asian kanssa siis opi elämään. Syksyllä koetun ensimmäisen, melko pienen, maanjäristyksen jälleen olin aika järkyttynyt ja levoton. Onnistuin kuitenkin aika nopeasti laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja paikallisten tuttujen rauhalliset, huumorin sävyttämät kommentit ja keskustelut asiasta auttoivat tässä. 

Maanjäristysten lisäksi täällä välillä pelottavat vaaralliset eläimet, esimerkiksi vuorileijonat, käärmeet ja hämähäkit. Suurin pelkoni ehkä kuitenkin on liikenne, jonka vaarallisuudesta muistuttavat ikävän usein teillä kohdatut onnettomuudet. Toki tässäkin asiassa täytyy muistaa liikennemäärän moninkertaisuus, jolloin onnettomuuksia on vastaavasti myös enemmän. 

Välimatka

Kauas on pitkä matka ja takaisin saman moinen. Tällä asialla on oikeastaan nykyisin merkitystä vain siinä, että jos kotimaassa sattuisi läheisille jotakin äkillistä ja ikävää, olisi aika kamala tunne olla näin kaukana ja toki toisin päin myös. Tämä on ajatus, joka aika ajoin käy mielessä ja oikeastaan kuuluisi tuonne pelkojen osioon. Kaukana läheisistä ihmisistä asuminen on kuitenkin yksi isoimmista ulkomailla asumisen miinuspuolista ja tulee usein muiden kanssa keskustellessa esille. Tänä vuonna asia on saattanut vielä korostua matkustamisen hankaluuksien vuoksi sekä aidon uuden, pandemian tuoman terveysuhkan vuoksi. 

Vaikeuksien kautta voittoon

Tarkoitus ei siis mitenkään ole latistaa ulkomaille muuton hyödyllisyyttä, hauskuutta ja sen mahdollisien luomaa innostusta. Kaikkien vastoinkäymisten kirkkaampana kääntöpuolena on kuitenkin useimmissa tapauksissa omien taitojen ja tietojen, selviytymiskyvyn ja itsetuntemuksen kasvua, uusia näkökulmia ja ystäviä ja uusia tavoitteita ideoita ja suunnitelmia. Tämä ajatus mielessä on usein helpompi mennä läpi haastavistakin tunteista ja tilanteista. 

Pienen lapsen kanssa ulkoilu on joskus ihan mukavalla tavalla hidasta puuhaa. Katselen paljon ympäröiviä puita ja kasveja, täällä eri lajeja riittää ihmetelväksi edelleen. Tämän postauksen kuvissa oli muutama kurkistus näihin hetkiin.