Kaliforniassa olemme nähneet villieläimiä enemmän kuin mitä Suomessa, varsinkin kaupunkielämässä, tottui kohtaamaan. Tuntuu, että täällä monet eläimet elävät lähempänä ihmistä ja retkeilymaastoissa eläinten kohtaaminen on tavallisempaa kuin Suomessa. Ehkäpä Suomen metsissä riittää enemmän tilaa eläinten vetäytyä omiin oloihinsa kuin täällä. Puolentoista vuoden aikana olemme toki käyneet myös paljon enemmän ja monipuolisemmin erilaisissa luontokohteissa, mikä saattaa selittää asiaa.  

Viime viikkoina kaikenlaiset pienet luontohavainnot ovat tuoneet todella paljon iloa ja kivoja hetkiä. Ehkä alan olla siinä pisteessä, että kaikenlaisen elämän kohtaaminen myös kodin ulkopuolella on aina riemun paikka. Kaikista havainnoista minulla ei ole omia kuvia, koska usein tilanteet tulevat niin yllättäen, että kameraa esille ottaessa hieno hetki olisi jo ohitse. Usein kännykkäkameralla vajavaisia taidoin napattu valokuva ei myöskään vastaa sitä oikeaa tilannetta kovinkaan hyvin, mutta onneksi joitakin muistoja on tallentunut myös kuviin. 

Merileijonat ja merisaukot

Merileijonat tuntuivat eksoottisilta ja erikoisilta ensimmäisen pidemmän road tripin aikaan. Silloin kuuntelimme tarkasti haukkuvia ääniä rantakallioilta ja tähyilimme kiikareilla kauas kiville. Sittemmin tuntuu, että näitä sympaattisia otuksia on nähty useilla rannoilla loikoilemassa ja aivan läheltä merileijonia pääsimme ihailemaan La Jollan alueella viime kesänä. Siellä merileijonia on niin paljon, että näköhavaintojen lisäksi saa myös oikein vahvan hajuhavainnon.

Merisaukon näimme uiskentelevan satamassa Morro Bayssa. Oli hauskaa nähdä tämä suloinen eläin ihan luonnossa eikä pelkästään akvaariossa. Akvaariot, joissa ehdimme vierailla (Monterey ja Long Beach) ovat muuten olleet erittäin hienosti ja eläinystävällisesti rakennettuja ja pidettyjä. Silti aina koen saman ristiriitaisen tunteen eläintarhassa vieraillessa. Tiedän, että paikoissa tehdään arvokasta tutkimusta, koulutusta ja yksilöiden hoitoa ja lajien olemassaolon turvaamistakin. Toisaalta taas vapauteen kuuluvien eläinten rajoitettu elämä ja sen tuijotteleminen omaksi iloksi ja opiksi tuntuu joka kerta myös hiukan väärältä. 

Delfiinit

Delfiineiden eviä näkyy silloin tällöin merellä. Kävimme loppusyksystä myös valas- ja delfiiniristeilyllä, jossa pääsimme ihailemaan suurta delfiiniparvea ihan läheltä. Leikkivät delfiinit uivat aluksen mukana, hyppivät, kisailevat ja ovat aivan lumoavaa seurattavaa. Pääsimme myös kurkistamaan vedenalaiseen maailmaan laivan keulassa olevista podeista, jotka kulkevat osittain veden alla. Näissä tuli herkästi kyllä merisairaaksi, mutta kokemus oli sen arvoinen. Valaita emme onnistuneet näkemään tuolla kertaa, mutta viime kesänä näimme miekkavalaita Pohjois-Kaliforniassa rannalta käsin. Silloin lähinnä näki, kuinka vedestä nousi silloin tällöin jotain mustaa ja painui takaisin. Mutta kyllä ne valaita olivat ja näky tuntui huikealta. 

Pesukarhut ja muut yön kulkijat

Pesukarhu on vieraillut iltaisin talomme nurkalla olevassa roskiskatoksessa. Muutama ilta sitten näin iltalenkillä kolme pesukarhua ylittämässä kävelytietä. Samalla kaupunkiympäristössä kulkevalla reitillä näin yhtenä iltana myös elämäni ensimmäistä kertaa pöllön. Suomessa olen kuullut kyllä pöllön ääniä, mutta en koskaan ole lintua nähnyt. Tuntui tosi hienolta nähdä pöllö ihan läheltä. Eilen illalla iltakävelyllä taas lepakot lentelivät tekojärven pinnan tuntumassa saalistamassa illan hämärällä hetkellä. 

Kojootit

Kojootteja olemme nähneet nyt jo useampia. Ensimmäisen kojoottini näin illalla autoa ajaessa, kun koiramainen otus juoksi tien yli. Sittemmin kojootti on juossut aivan ovemme edestä pihatiellä. Yksi pojista oli itsekseen pihalla, joten tilanne säikäytti jonkun verran sekä minut terassilla, että pojan pihalla. Aiemmin olimme nähneet porukalla kojootin juoksemassa hieman kauempana alueellamme, joten lapsetkin ovat nähneet tämän eläimen nyt muutamia kertoja. Kojootit voivat olla vaarallisia koirille ja pienille lapsille ja on joitakin tapauksia, että kojootti on saattanut puraista myös yksinäistä lenkkeilijää.

Isommista eläimistä silloin tällöin tulee nähtyä myös peuroja. Tämä peura näkyi Sequoian kansallispuistossa, mutta samoja eläimiä kulkee täälläkin paljon. Kuvaa ottaessa peuraa ei enää auto kiinnostanut, vaan pusikon antimet olivat enemmän mielessä. 

 Linnut

Haukkoja ja kotkia kaartelee ilmassa siellä täällä. Joskus nämä liitelevät ihan lähelläkin saalistamassa. Maantiekiitäjiä olen nähnyt muutamia. Aiemmin luulin, että linnusta näkee aina vain nopean vilahduksen sen juostessa maastossa. Joshua Treessa muutama viikko sitten eräs yksilö oli päättänyt jäädä parkkipaikalle retkeilijöiden evästähteiden toivossa. Ilmeisesti meillä oli erityisen lupaavan näköinen porukka, koska lintu jäi hengailemaan pitkäksi aikaa automme kontin luokse. Ja kyllähän subway-patongeista taisi jokunen salaatinlehti maahan väistämättä tippua. Tarkoituksella emme kyllä lintua sentään ruokkineet. Lopuksi jouduin vielä hätistämään linnun kauemmaksi, että pääsimme peruuttamaan parkista pois. 

Patikointireittien varrella on usein viiriäisparvia, jotka rapistelevat yllättävän äänekkäästi puskissa säikytellen välillä isompia otuksia pelkääviä kulkijoita. Pikkulinnuista pidän eniten kolibreista ja sinisistä pikkulinnuista (Western bluebird), jotka muistuttavat aina, miten erilaisessa luonnossa tällä hetkellä elämmekään. Kolibrit ovat hauskoja tapauksia ja niiden lentoa ja ruokailua on hauska seurata. Välillä ne käyvät vierailulla ihan terassilla tai patiollakin. 

Merellä voi nähdä paljon hienoja lintuja myös. Varsinkin pelikaanien lentoa on mukava katsella. Näin vasta täällä elämäni ensimmäistä kertaa pelikaaneja luonnossa.

Irvinessa on jonkin verran myös makean veden alueita sekä suoalue, joilla voi bongata todella monia lintulajeja. Joulukuun alussa alkoi selvästi näkyä taas erilaisia lintulajeja, jotka taisivat olla muuttomatkalaisia pohjoisesta. Eräänä päivänä tekojärvillä näkyi muun muassa mustia joutsenia, joita en ollut aikaisemmin nähnyt. 

Luikertelijat ja ryömijät

Erilaisia liskoja kipittelee ja kiipeilee siellä täällä sekä kodin ympäristössä, että luontopoluilla. Pienet liskon poikaset ovat aika söpöjäkin.

 Hämähäkkejä on paljon, ulkona ja sisällä, mutta yksi havainto on ollut kyllä ylitse muiden. Olen pelännyt kohtaavani tarantellan ja eräänä iltana lenkkipolulla sellainen sitten kulki. Ensin säikähdin, mutta turvallisen matkan päästä otusta oli oikeastaan aika mielenkiintoista tarkkailla. Kesällä seurasimme rukoilijasirkan touhuja omassa puistossa. 

Käärmeitä en ole onnistunut itse vielä näkemään, mutta puoliso ja pienin lapsesta yhden kohtasivat. Joka kerta luonnossa liikkuessa täytyy kuitenkin muistaa näiden luikertelijoiden läsnäolo ja katsoa mihin jalkansa tai kätensä laittaa. 

Rannoille muodostuvissa vuorovesialtaissa voi nähdä monenlaista elämää. Erakkoravut, merietanat (kuvassa ympyröity), merivuokot ja erilaiset simpukat ovat tavallisia ja aina hauskoja löytöjä. 

Tämän otsikon alle pääsevät myös värikkäät ja melko kookkaat perhoset, jotka ilahduttavat täällä ympäri vuoden. Erityisen näyttäviä ovat monarkkiperhoset. Viime keväänä eräänä päivänä perhosia oli aivan valtavasti ilmassa ja ne tuntuivat lentävän kaikki samaan suuntaan. Elelimme silloinkin keskellä tiukkoja rajoituksia ja muistaakseni olimme ajelemassa ihan muuten vain hieman eri maisemia nähdäksemme. Ehkäpä silloin vielä niin poikkeuksellisen ajan vuoksi perhospilvi keskellä leveää ajoväylää jäi niin voimakkaana muistona mieleen. 

Tässä oli lueteltuna tähän asti näkemämme luontokappaleet. Toivottavasti ehtisimme vielä tekemään monta havaintoa ennen Suomeen paluuta. Muutaman alueen asukin kanssa en kuitenkaan toivo osuvani yhteiselle polulle. Vuorileijonaa en halua patikkaretkellä (enkä varsinkaan piha-aidalla, kuten viereisessä kaupungissa oli käynyt) kohdata ja skorpionitkin voisin jättää väliin. 

Ensi viikolla pääsen tekemään tuttavuutta kesympien eläinten kanssa, kun menen ensimmäiselle ratsastustunnille noin kolmeenkymmeneen vuoteen. Jännää!